KKO:2005:5
- Asiasanat
- Seksuaalirikos, Rangaistuksen mittaaminen
- Tapausvuosi
- 2005
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2003/1044
- Taltio
- 72
- Esittelypäivä
Kun kyse oli rikokseen luonteenomaisesti liittyvän vahingon korvaamisesta, korvausvelvollisuutta ei otettu huomioon rangaistusta alentavana seikkana.
RL 20 luku 7 § 1 mom
RL 6 luku 1 § 1 mom (466/1976)
RL 6 luku 4 § (466/1976)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Käräjäoikeuden tuomio 13.11.2002
Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 20 luvun 7 §:n (563/1998) perusteella törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 7 vuoden vankeusrangaistukseen ja velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 8 400 euroa, henkisestä kärsimyksestä 67 000 euroa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 31 000 euroa korkoineen.
Hovioikeuden tuomio 2.10.2003
A vaati hovioikeudessa muun ohella, että rangaistusta lievennetään ja hänen B:lle maksettavaksi tuomittuja korvauksia alennetaan.
Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus lausui, että se otti rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon A:n maksettavaksi tuomittavat huomattavat vahingonkorvaukset. Sen vuoksi ja muuten lausumillaan perusteilla hovioikeus alensi A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen 5 vuodeksi vankeutta. A:n B:lle maksettavaksi tuomittuja korvauksia alennettiin siten, että kivun ja säryn osalta korvaus alennettiin 5 000 euroon, henkisen kärsimyksen osalta 40 000 euroon sekä pysyvän vian ja haitan osalta 20 000 euroon korkoineen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Syyttäjälle ja rangaistuksen osalta B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksissaan he vaativat, että A:lle tuomittu rangaistus korotetaan 7 vuodeksi vankeutta.
A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1. Valitusten johdosta asiassa on muun ohella kysymys rikoslain 6 luvun (466/1976) rangaistuksen mittaamisperusteiden osalta siitä, tuleeko rangaistusta mitattaessa ottaa huomioon luvun 4 §:ssä tarkoitettu rangaistusta alentava peruste.
2. Jos tekijälle on rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuu muu seuraus, joka yhdessä rangaistuksen kanssa johtaisi rikoksen laatuun nähden kohtuuttomaan tulokseen, tällainen seikka on rangaistusta mitattaessa otettava rikoslain 6 luvun 4 §:n (466/1976) perusteella kohtuuden mukaan huomioon.
3. Viimeksi mainitun säännöksen soveltamisen perusajatus on, että rangaistuksen oikeudenmukaisuuden arvioinnissa otetaan huomioon myös se kokonaiskärsimys, joka rikoksentekijälle muodostuu rikoksen poikkeuksellisen raskaista välittömistä vaikutuksista ja rikoksen johdosta määrättävistä muistakin seuraamuksista kuin varsinaisesta rangaistuksesta. Vahingonkorvaus voi lähtökohtaisesti olla tällainen muu huomioon otettava seuraamus. Säännös on kuitenkin poikkeusluonteinen, eivätkä sen piiriin kuulu rikokseen ja rangaistukseen säännönmukaisesti liittyvät seuraamukset.
4. Tässä tapauksessa on kysymys A:n maksettavaksi tuomittujen vahingonkorvausten merkityksestä mitattaessa rangaistusta törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa. Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikoksena vakava ja laadultaan sellainen, että siitä säännönmukaisesti aiheutuu rikoksen kohteeksi joutuneelle lapselle niin ruumiillista kuin henkistäkin vahinkoa, useimmiten jopa pitkäaikaista ja vakavaa vahinkoa, kuten tässäkin tapauksessa. Alemmat oikeudet ovat tuominneet B:lle vahingonkorvausta hänelle teon johdosta aiheutuneesta kivusta ja särystä, henkisestä kärsimyksestä sekä pysyvästä viasta ja haitasta. Tuomitut korvaukset ovat tyypillisiä, tämänkaltaisten rikosten perusteella tuomittavia korvauslajeja. Näin ollen kysymys ei ole poikkeuksellisesta, vaan tällaiseen rikokseen luonteenomaisesti liittyvän vahingon korvaamisesta. Tähän nähden rikoksesta A:lle aiheutunutta vahingonkorvausvelvollisuutta ei tule rangaistusta mitattaessa ottaa huomioon rangaistusta alentavana seikkana.
5. Sanotuilla ja muuten lausumillaan perusteilla Korkein oikeus piti oikeudenmukaisena rangaistuksena rikoksesta kuutta vuotta vankeutta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
A:lle tuomittu rangaistus korotetaan 6 vuodeksi vankeutta.
Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Oikeudenkäynnin julkisuus
Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, että oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja asiasta laadittavaa selostetta lukuunottamatta pidettävä salassa 40 vuotta hovioikeuden tuomion julistamisesta. Mainitun lain 2 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, ettei asianomistajan nimeä saa mainita julkisessa oikeudenkäyntiaineistossa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Gustav Bygglin ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman.